Joku voisi sanoa, että olin urani alussa jämäkämpi projektipäällikönä ja sanoin suoremmin asioiden mennessä pieleen. Aloin miettimään tätä toissa viikolla, kun keskustelin projektinhallinnasta ja keskustelukumppanini mainitsi kuinka ystävälliseen ja ymmärtäväiseen sävyyn hänen mielestään puhuin projektityöstä ja ihmisistä. Olen tosiaan pehmentänyt omaa tyyliäni vuosien varrella, jos ajatellaan johtamista perinteisellä tavalla eli käskevänä ja kaikista virheistä moittivana. Se ei kuitenkaan tarkoita, että välittäisin vähemmän onnistumisista.
Johtaminen jossa osoitetaan jämäkästi virheitä sekä asetetaan tavoitteita tekijöille, joilla ei ole niihin riittäviä vaikutusmahdollisuuksia, vain tappaa motivaation ja luo vastakkainasettelua. Niin sanottu keppi ja porkkana -kysymys on selvitetty jo monta kertaa ja tulos on, että keppi ei toimi ja sitä osoittavat lyhyen tähtäimen parannukset suorituksessa johtuvat usein paluusta keskivertotulokseen. Jos yritys haluaa nostaa keskivertotyötulosta se vaatii, että luodaan ihmisiä motivoivia ja heidän suoritustaan tukevia rakenteita työskentelylle.
Miten siis voimme luoda puitteet onnistumisille? Tässä on vain muutamia kysymyksiä, jotka ohjaavat paremmalla uralle.
- Kun tehtävän asian kesto on arvioitava niin arvioiko sen tekijät itse? Onko heillä käytössään tietoa tekemisen nopeudestaan? Otetaanko arvioinnissa huomioon inhimilliset vääristymät, joita ihmisluonne aiheuttaa?
- Onko tekijöillä työrauha?
- Kun huomataan virhe tai epäonnistuminen niin sanooko johto miten se korjataan vai pystyykö työn tekijä – sen asiantuntija – vaikuttamaan ratkaisuun sekä jälkihoitoon? Onko organisaatiolla tai tiimillä sytemaattinen tapa tutkia virheiden perimmäisiä syitä?
- Tukevatko työnteon rakenteet sitä, että virheet tai epäonnistumiset voitaisiin ennaltaehkäistä siten etteivät ne edes syntyisi? Hyväksytäänkö sen lisäksi, että joitain virheitä tapahtuu aina ihmisten ollessa kyseessä?
- Opitaanko onnistumisista ja epäonnistumisista? Parannetaanko niiden perusteella tekemistä?
- Motivoivatko työn tekemisen ympärille luodut puitteet tekijöitä positiivisella tavalla?
Reflections 